Meidän piiperö kävelee! Tai no, hän ottaa pari askelta ja tupsahtaa pyllylleen. Tai sitten kaksi jättiläisharppausta päästäkseen äidin odottavien käsien ulottuville. Parhaimmillaan meni jo neljä-viisi pientä töpsäystä ja metrin matka lelulaatikolta sohvalle. Tämä kaikki on tapahtunut tänään. Joitain viikkoja olen jo yrittänyt ajoittain houkutella Jasua ottamaan askelen, kun sormesta kiinnipitämällä hän on tallustanut tomerasti jonkun aikaa. Myös taaperokärryllä on viiletetty viikkotolkulla. Ihana uusi vaihe on alkamassa, mutta tietty se tarkoittaa väistämättä myös vauvavaiheen päättymistä. Näinköhän meillä on nähty perheen viimeinen vauva?
Samalla meillä on lopeteltu imetystaivalta. Erityisesti öisin olin jo kypsä panemaan pisteen syötöille, mutta harvensin samalla päiväimetysten määrää, eikä vahingossakaan urvahda rinnalle. Nyt Jasu nukahtaa omaan sänkyynsä iltaisin, mutta herää vielä raivostuttavan usein yön aikana. Mä sain kuitenkin kokea asian kääntöpuolen ja nyt riivaa rintatulehdus. Tosin se voi johtua kylmästäkin, sillä mulla on hämärä mielikuva, että joku päivä kävin liian vähissä vaatteissa ulkona. Tai ehkä se oli yhdistelmä noita kahta? Joka tapauksessa eilen aamulla havahduin kipuun liikkuessa, mutta unohdin sitten koko asian, kunnes päiväkävelyllä hoksasin, että oikeastaan tekeekin aika pirun kipeää. Illalla nousi lämpöä, mutta pakkautunutta aluetta en varsinaisesti löytänyt. Punoitus sen sijaan oli noussut. Kotvan kiroiltuani laitoin viestiä akupunkturistilleni, joka otti mut vapaapäivänään tänään vastaan. Katsotaan, jos neuloilla tulehduksen kärki taittuisi, ja vaiva saataisiin pois kiusaamasta. Huomenna on tehostuskäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti