Ei mennyt montaa tuntia viimeksi jättämästäni postauksesta, kun synnytys käynnistyi supistelulla. Puoli neljän aikaan siirryin jo keinutuoliin, kun nukkua oli turha yrittää, ja 11.10.11 klo 19.33 perheemme sai uusimmaksi jäsenekseen pojan mitoilla 50cm, 3420g. Mies kutsuu poikaa rusinaksi, josta mä väänsin Rocinanten. Ei kuulemma käy ainakaan kastenimeksi. (Kumma juttu.)
Kirjoittelen synnytyksestä myöhemmin, mutta lyhyet ja tärkeimmät: mies oli mukana korvaamattomana tukena, vitkuttelin liian pitkään puudutuksissa, joten synnytin ilokaasu-happi-yhdistelmällä luomulapsen, kuvioon kuului imukuppi, lapsen lisäksi syntyi toisen asteen repeämät, ja veren hävikki oli niin suuri, että hemoglobiini romahti 79:ään ja sain taas lisäverta. Synnytyksen jälkeen verenpaine oli huikeat 60/40, mikä selittänee vähän epätodellisen olon koko hetkestä. Toisaalta en kyllä kadu mitään, vaikka istuminen on kaukaiselta kuulostava haave nyt, ja vaikka suunnitelmissa ei ollutkaan luomuilla. (No, oikeasti ei ollut suunnitelmaa.) Tänään päästiin jo kotiin ja arkea aloitellaan hämmentyneissä, mutta kuitenkin iloisissa tunnelmissa. Ja vauva on oikeasti ihan hämmentävän ihana - ja erilainen kuin isoveljensä. Palaan myöhemmin vähän paremmin voinnein ja voimin.
1 kommentti:
Onnea uudesta perheen jäsenestä! Toivottavasti toivut itsekin nopsaan.
Lähetä kommentti