Meillä on torstaina laskettu aika. Jotenkin tuntuu, että tämä raskaus on kestänyt ikuisuuden ja olen ihan kypsä siihen, että vauva saapuu jo oikeasti perheenlisäksemme. Sitten taas toisaalta varsinkin viime viikot ovat olleet vielä niin täynnä puuhaa ja askaretta, etten ole ollenkaan ehtinyt odottaa vauvan saapumista.
Nyt väitöskirjan käsikirjoitus on kielentarkastuksessa ja toiveissa olisi kovasti, että se pääsisi johonkin alkuvuoden johtokuntaan väitösluvan myöntämiseksi. Katsotaan, miten käy. Pari päivää sitten mulla alkoi järkyttävä flunssa, kuumeineen kaikkineen ja ilmatiet ovat täydessä blokissa. Että se siitä ilokaasun hengittelystä, ellei tästä pian helpota.
Tänään olin taas neuvolassa ja sain lähetteen äitiyspoliklinikalle painoarviota ja synnytyksen suunnittelua varten. Verenpaineet olivat nousussa, painoa ei juuri ole viimeiseen kolmeen-neljään viikkoon tullut muutenkaan, hemoglobiini hyvissä 129:n lukemissa ja kaikki muutenkin mallillaan. Sf-mitta oli 35 senttiä, keskikäyrän yläpuolella, mutta viime keskiviikkona oltiin 31 sentin tuntumassa, joten tuskin kasvu ihan noin kovaa on ollut. Taisi pikkutyyppi vain venytellä jalkojaan. Vatsa on kuitenkin selvästi laskeutunut, ja päivittäin saa nauttia supistuksista. Lauantaina oli jo useamman tunnin säännöllisiä - mutta edelleenkään omalla mittapuullani ei varsinaisesti kipeitä (vähän joutui kyllä jo puhaltelemaan) - supistuksia, mutta suihku ja nukkumaanmeno veivät parhaan terän. Pari kertaa heräsin yöllä jomotukseen, mutta en valvonut sen kummemmin.
No, heti tänään polilta soitettiin ja aika annettiin keskiviikkoaamuksi. Kätilö ei osannut sanoa, ryhdytäänkö heti käynnistykseen, vai katsellaanko tilannetta vielä. Riippuu kuulemma niin paljon kohdunsuun kypsyydestä ja kaiketi myös vauvan painoarviosta. Itse en oikein ymmärrä, miksi käynnistystä pitäisi vielä aloitella, jos vauva ei ole jättiläinen. Tai ainakin aion ehdottaa, jos kysytään, että voitaisiin siirtää maanantaille käynnistelyjä, jos vaikka saisin tämän taudin siihen mennessä vähän talttumaan. Vaikka kai yksi flunssa aina unohtuu synnytyksen lomassa. Huomiseksi sain kuitenkin ajan akupunktioon, jonka tarkoituksena olisi avittaa flunssaisen olon kanssa, ja akuhierontaan (jossa jo pari kertaa olen käynytkin), jossa stimuloidaan kohdun verenkiertoa ja toivotaan supistusten voimistumista. Tällä viikolla tullen käymään muutaman muunkin kerran hoidossa, ellei sitten miehen kanssa jäädä jo keskiviikkona osastolle möllöttämään. (Ja jos jäädään, olen ehkä kuitenkin lievästi pettynyt, koska jotenkin olin tällä kertaa toivonut saavani odottaa ihan rauhassa loppuun asti ja lähteä sairaalaan vasta oman kropan niin ilmoittaessa. Tyhmää, varmaankin, eikä lopputulokseen vaikuta millään lailla, mutta silti...)
2 kommenttia:
Moi,
pitkästä aikaa nyt pakko muistaa kommentoida, että hui, sähän oot mahdollisesti jo synnyttänyt! Mulla meni/on mennyt vähän ohi, että miks ne sitä nyt haluaa käynnistää? Jos koitos on vielä edessä, niin lykkyä ja tsemppiä ja jos se on jo ohi, niin toivottavasti voitte kaikki hyvin!
Hei, hauskaa, että luet meidän arjesta edelleen. (Itse oon ollut luvattoman laiska kommentoija, vaikka suurella mielenkiinnolla seuraan teidän kaksilapsisen perheen arkea ja luin synnytyksestä vähän kauhunsekaisin tuntein... Toivottavasti voit jo hyvin!)
Niin, käynnistystä oltaisiin harkittu, jos lapsi olisi ollut erityisen iso, mutta itse asiassa polikäynnille asti en koskaan selvinnyt. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Lähetä kommentti