Voi miten joku aika sitten sain tyrskähdellä naurusta, kun kuuntelin miehen ja Sisun iltasatutuokiota. Mies luki Koirien Kalevalaa ja Sisu oli sängyssään. Olin itse ensin lukenut hänelle "Mikko Mallikas on oikukas" sekä "Huukon halipula", jotka haimme kirjastosta. Ensimmäistä suosittelen muuten lämpimästi kaikille, jotka epätoivon vimmalla yrittävät saada ipanan nukkumaan, mutta aina jotain tulee nukkumatin saapumisen tielle. Ainakin meidän perheen useimpia iltoja tuo kirja kuvaa loistavasti. Seuraavassa elävä esimerkki:
- (mies lukee)
- Mihin meni se Väinö (Väinämöinen)?
- Ei isi tiedä, nyt luetaan. (mies jatkaa tarinaa)
- Missä se hauti (hauki) oikein olikaan?
- Etkö muista, että se hauki syötiin? ...
- Ei, tossa se hauti vaamasti on. Missä on se susi?
- (Epätoivoinen yritys puhua Sisun kyselyn päälle ja saada tarina myös joskus päätökseen.) Au, älä nypi niitä karvoja! Pistä nyt maata sinne sänkyyn.
- Veve ottaa kaavat pois. Veve auttaa.
- No ei niitä voi ottaa pois, ne on iskän kädessä kiinni. Niiden kuuluu olla siinä.
- On paljon kaavoja.
- Anna nyt olla ja kuuntele, kun isi lukee. (tarina jatkuu)
- Kato, tossa on Seppo Iimajinen! Mihi se menee?
- Ei isi tiedä, kun ei olla vielä siellä asti. (taas päästään ehkä kaksi lausetta eteenpäin)
- Se menee tonne! Mitä siellä on?
- (tarina jatkuu taas pätkän verran, ja tuskin kumpikaan tietää, mitä siinä lopulta tapahtuu)
Tässä vaiheessa vastaavaa dialogia oli kestänyt noin vartin, enkä enää kyennyt pitämään naurua sisälläni. Hihitin hiljaa itsekseni, mutta mies hoksasi minun nauravan, jolloin hänkin alkoi nauraa tarinan lomaan. Siitäkös Sisu innostui kyselemään lisää. Vain vaivoin saatiin tämän iltainen pätkä loppuun ja Sisu luovuttamaan loputtomalta tuntuneen rupattelun. Small talk on ainakin hallussa!
Sisu muuten siirtyi muutama viikko (tai ehkä jo reilu kuukausi sitten) omaan huoneeseensa ja juniorisänkyyn nukkumaan. Ensimmäinen yö oli liiankin loistelias: unta riitti aamuun asti ilman ainottakaan herätystä. Parina yönä sen jälkeen on siirrytty aamuyön varhaisina tunteina äidin ja iskän väliin nukkumaan. Ensimmäisenä yönä mies tosin yritti jäädä Sisun kanssa patjalle lattialle nukkumaan, mutta Sisu oli vierähtänyt heti lattialle, kun patja oli ollut kapea. Sen jälkeen pikkutyyppi on viihtynyt huoneessaan vaihtelevasti, joskus koko yön ja joskus vanhempien viereen kömmitään jo aamuyön varhaisina tunteina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti