Kaksivuotias

Sisu täytti torstaina vuosia. Kolmas syntymäpäivänsä, vuosia kaksi. Merkkipäivää juhlistettiin neuvolakeikalla, tai oikeastaan kahdella. Aamulla ensin oli äidin lääkärineuvola, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa, mitä nyt hemoglobiini ei ollut rautakuurista huolimatta noussut juuri lainkaan. Harjoituksia jatketaan. Painoa kertyy, nyt vauhdilla vajaa 400g/viikko ja kaikkiaan lisämassaa on tullut vajaa 4,5 kiloa. Raskausviikkoja pyörähti torstaina täyteen 26. Lääkärin arvion mukaan masukki möllöttää raivotarjonnassa, vaikka pääosa liikkeistä tuntuukin mun mielestä samalla tavalla alavatsalla kuin Sisusta. Sydänäänet olivat hyvät ja Sisukin ne kuuli nyt ensimmäistä kertaa. "Vauva piti ääntä. Kuuli vauvan äänen," kertoi hän meille neuvolasta lähdettäessä. Vatsan kasvu oli hiipunut tai sitten kyse on mittaajan vaihtumisesta, mutta yläkäyrän yläpuolelta tipahdettiin selvästi keskikäyrän alapuolelle. Masun koko on itse asiassa mittojen mukaan nyt pienempi kuin Sisusta, vaikka itse olisin muuta väittänytkin.

Sisun kaksivuotistarkastus meni niin ikään hyvin. Nuppunen kasvaa sekä pituudessa että painossa keskikäyrän yläpuolella, mittaa 90 senttiä ja painoa 13,7 kiloa. Palikkatestin hän läpäisi kirkkaasti pinoten kaikki annetut kuutiot päällekkäin ja palloa potkaisi niin, että neuvolantäti joutui torjumaan. Puhetta kuulemma tulee ikäisekseen todella paljon ja vielä siten, että siitä saa hienosti selvää. Lauseita muodostetaan ja tarinantynkää viritellään lähes tauotta. Hoito lienee tehnyt osansa ja ehkä sekin, että meillä on luettu ja luetaan hirmuiset määrät kirjoja päivittäin. Ja kai jollain taipumuksillakin voi olla osuutensa asiaan. Sen sijaan miinuspuolelle äiti laskisi omassa sängyssä kokoöisen nukkumisen onnistumattomuuden sekä pottalakon. Sisua ei vähempää voisi touhu tällä erää kiinnostaa, eikä pakottaminen taas ole äidin mielestä (eikä neuvolantädinkään) millään tavalla kuivaksiopettelua edistävää. Kai se siitä. Ulkona ollaan viipotettu kalsareissa, mutta pikkumies ei kyllä kerro ensinkään, kun hätä iskee, jolloin pöksyt ovat hetimiten märät. 

Kaikkiaan voisi sanoa, että kaksivuotias osaa jo melko paljon. Hän syö pääosin itse sekä haarukalla että lusikalla, juo juomalasista, niistää nenänsä, yrittää harjata hampaitaan, ymmärtää (halutessaan) lähes kaiken ja tottelee ohjeita, osaa vastustaa käskyjä ja pyyntöjä, uhmaa vanhempiensa tahtoa, kuljettaa tavaroita pihalla ees ja taas kottikärryillään, vasaroi, laulelee itsekseen hänelle paljon laulettuja lauluja, "lukee" (muistaa ulkoa) pitkiä pätkiä hänelle kerrotuista saduista, kokoaa torneja, hyppii tasajalkaa, kulkee varpaillaan, istuu pyöränsä päällä ja ohjaa jollain tavalla, haluaa läheisyyttä ja touhuaa tauotta. Kun tulee väsy, se tulee varoittamatta ja virta lopahtaa yksintein. Lauluista, joita Sisu hymisee itsekseen, voitaneen mainita Pieni nokipoika, Oravanpesä, En minä mene suutarin oppiin, Tuu tuu tupakkarulla, Tuiki tuiki tähtönen, Hämä-hämähäkki. Hän myös osaa nimetä laulut, joita tahtoo kuulla, kuten "Nuojet poijat" (Suutarinemännän kehtolaulu) tai "Gaudi" (Gaudeamus igitur). Ja nyt ennen kuin joku ehtii ihmetellä, mitä kummallista meillä lapselle lauletaan, juontuu suuri osa näistä Mauri Kunnaksen Koiramäen laulukirjasta, jonka Sisu sai joululahjaksi. Saduista suosituin on iltasatuna luettava "Makeita unia, pikkukarhu", josta sana kotiluola on siirtynyt arkikäyttöön. Sisu saattaa huikata "minä meen kotiluolaan", tai "saanha, pikkukaahu aneli", oikeastaan mihin tahansa väliin, kun ne ovat hänen suosikkikohtansa sadussa. 

Torstaina kävivät myös mummu ja pappa sekä isomummu puolisoineen juhlimassa päivänsankaria. Paketeista löytyi tosiaan se polkutraktori sekä lisäosia Brion junarataan. Niillä on leikitty ahkerasti ja nytkin perheen miesväki puuhaa junaradan kimpussa Sisun uudessa huoneessa. Pikkuinen on muuten silminnähden innoissaan omasta tilastaan: möyhii säkkituolissaan, istuu pulpetissa ja ilmoittaa olevansa koulussa, kömpii sänkyynsä kertoen sen olevan "mun sänty" ja leikkii leluillaan tai ainakin levittää ne tehokkaasti ympäri huonetta. Hauskaa, että viihtyy, vaikka kyllä äidinkin mielestä huoneesta tuli kiva.

Eilen syntymäpäiviä vietettiin ystäväseurassa. Sisun kummit kahden lapsensa kanssa sekä meidän kummitytön perhe kävivät kylässä. Juhlissa ei nähty ilotulitusta, mutta valtava ukkosmyrsky kuitenkin. Salamoi, jyrisi ja vettä satoi kaatamalla. Sähköt olivat pois juurikin kahviaikaan, jolloin aikuisetkin saivat tyytyä lapsille varattuun tarjoiluun ja juoda kahvinsa vasta jälkikäteen. Sisu oli innoissaan seurasta, erityisesti 'vauvaa' (kohta yksivuotias kummityttömme) piti halailla, silittää ja seurata, muttei isosiskonsakaan jäänyt paljon vähemmälle. Ovat tosiaan Sisun kanssa niin samaa ikää ja ilmeisesti jotenkin luonteeltaan sopuisa pari, että kun toinen aloittaa jotain, jatkaa toinen samaa ja hauskaa on. Ehdotinkin äidilleen, että voitaisiin oikeastaan sopia, että menevät isoina keskenään naimisiin. Vältyttäisiin turhalta etsinnältä, kun kerran hienosti tulevat toimeen ja näyttävät olevan varsin tasavahva pariskunta. (Lapsiraukat ovat vielä autuaan tietämättömiä suunnitelmastamme.) Samalla todettiin, että jos seuraava lapsemme olisikin poika, voisi hän yhtä hyvin saada puolison kummitytöstämme, jolloin olisi sekin asia hoidossa. Katsotaan, miten meidän vanhempien tuumailujen käy.

Tänään ovat sekä äiti että poika olleet varsin väsyneitä. "Äitin gainalossa" nukutut päiväunet lähentelivät kolmea tuntia, ja äiti olisi voinut kyllä jatkaa melkein suoraan yöunille asti. Pikkuisen puuhattiin kyllä ulkonakin. Pergola - tai kesähuone, kuten sitä kutsun - sai kaiteen ja nyt siitä ei oikeastaan puutu enää kuin pöytä ja istuimet. Sisun hiekkalaatikko löysi vihdoin pyöreän muotonsa ja sai kiviä reunuksekseen. Niitä Sisu kärräsi innoissaan ja oikeasti auttoi meitä pihahommissa nauttien siitä vielä itse. Hän selvästi pitää puuhailusta, sillä leikkiminen hiekkalaatikolla, keinuminen tai muukaan ei juuri kiinnosta, jos me miehen kanssa touhuamme muuta. Hän haluaa osallistua ja olla mukana tekemässä hommia. Usein se tarkoittaa kyllä sitä, että vasara, porakone, vatupassi tai ruuvit ovat mystisesti kadonneet työpaikalta. Tai sitten sitä, että Sisulle ottaa sielun päälle, kun ei osaa tai jaksa tehdä jotain, mitä iskä tekee. 

Huomenna alkaa miehen virallinen kesäloma, ja Sisun viimeinen hoitopäivä oli jo viime keskiviikkona. Siippa lomailee neljä viikkoa, vaikka minä teenkin vähän inspiraation mukaan töitä yrittäen saada väitöskirjani käsikirjoituksen korjattua lokakuun alkuun mennessä. Sisu on vapaalla elokuun puoliväliin ja palaa sitten vielä hetkeksi täysipäiväiseen hoitoon. Sitä ennen suunnitelmissa on mökkeillä ja tehdä päiväretkiä lähiseudun tapahtumiin.