Sinne sujahtivat sekä joulu että uusi vuosi. Edellistä vastaanotettiin mummulassa, jossa vieraili avokätinen pukki, jonka syliin Sisu uskaltautui, mutta näytti kovasti jännittävän uusi syli pientä poikaa. Lahjat hän kyllä jakoi auliisti ja kiikutti omiakin paketeitaan muille, jotka näyttivät jäävän vähemmälle. Väliviikko oltiin kotona, nähtiin naapureita, piipahdettiin tervehtämässä hoitotätiäkin ja uutta vuotta vastaanotettiin kummipojan luona. Siellä paukuteltiin mitä-ne-eivät-raketit-mutta-suihkuavat-ja-poksuvat-turhakkeet nyt ovatkin ja sekös lapsia riemastutti. Sisukin ihaili, huokaili "o-hoo" ja "shää" (lisää). Sisällä hän esitti äidille imitaation, "viuuu, pum" asiaankuuluvan kädenkaaren säestämänä. Isommat paukut pelottivat hieman, mutta oikein kunnon itkua ei niistäkään saatu. Aattoillan kruunasi hyvä syötävä "natti, natti, NATTI" hihkui Sisu, kun kuuli saavansa höyrynakkia. Synkkää ironiaa, että kasvissyöjä äidin lapsen lempiruoka on makkara - ehkä jo siksi, ettei sitä meillä pöydässä liiemmin näy. Illalla käytiin vielä pulkkamäessä ja sekin oli oikein hauskaa. Mäkin uskaltauduin kolmivuotiaan kummipojan ohjastaman rattikelkan kyytiin, vaikka hän ilmoitti topakasti "riftaavansa" lopussa. Ja niinhän hän tekikin, kunnon driftaukset tuli koettua, mutta niin vain pysyin kyydissä. Koska, oi koska, voidaan Sisullekin ostaa Stiga ja äiti pääsee mäkeen? (luit ihan oikein) Vähänkö opetan Sisunkin driftaamaan ja sitten mennään läheisen hiihtokeskuksen mäkeen treenaamaan, can't wait!
Huomenna mies palaa töihin ja arki koittaa siltä osin. Mulla jatkuu, yleisimpään yliopistolaisten tapaan, loma vielä loppiaisen yli. Ensi viikolla ollaan siis kaksissa päin kotosalla. Jos vaikka saataisiin normirytmi taas kulkemaan. Tänään Sisulta jäivät päiväunet väliin, koska hän on opetellut ei-niin-ihanan tavan nukahtaa vain ja ainoastaan äidin kainaloon/vatsan päälle. Marraskuun alusta tämä päti vain iltauniin, mutta nyt sama meno on yleistetty päikkäreihin. Se ei sopinut mun pirtaan juuri tänään, joten yritimme parin tunnin ajan tyyppiä nukkumaan omaan sänkyynsä. Ensin seurasi hillitöntä huutoa. Syötiin sitten välipala siinä välissä. "Nkkumaa, nkkumaa", kuului sen jälkeen. Omaan sänkyyn. Huutoa. Tutti suuhun. Huutoa. Maitoa. Huutoa. Huomiotta jättämistä. Huutoa ja niiskutusta sekä nyyhkytystä. Nalle kainaloon. Huutoa. Satu. Hiljaisuus. Satu loppui. "Viiä, shää", sanoi Sisu. Satu uudestaan. Taas lisää. Satu uudestaan. Unesta ei tietoakaan. Tyyppi ylös. Kaikki ulos. Mentiin lammelle laskemaan mäkeä. Sepäs olikin hauskaa. Ulkoiltiin puolitoista tuntia ja Sisu käveli pitkät pätkät keräten auran jättämiä pieniä lumipaakkuja pulkkaan. Kotona syötiin, leikittiin, mentiin pitkään kylpyyn ja syötiin puurot. Iltamaidolle hän nukahti melkolailla ja mies vain kantoi hänet omaan sänkyynsä. Katsotaan, josko nukkuisi siellä koko yön tai edes nukkuisi nyt yöuntaan. Tämä oli ensimmäinen päivä, kun päiväunia ei nukuttu, mutta se johtunee suurimmalta osalta siitä, että koko porukka heräsi vasta kymmeneltä niinkuin muinakin aamuina. Sisu siis nukkuu sen 10-12 tuntia yössä, mutta koska herää niin myöhään, päiväunet viivästyvät ja se viivästyttää tietty myös yöunta. Mutta turha varmaan sanoa, että äiti on nauttinut näistä 10 tunnin unista, joita itsekin on koko loman ajan nukkunut ja vihdoin olo alkaa olla latautunut. Syytä varmaan onkin, kun viikon päässä siintää tiukka väitöskirjan loppurutistus, jolle on kolme viikkoa aikaa. Iiks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti