Huomenna

Huomenna meidän perheellä on luvassa EKG-tutkimus. Kumma kyllä, olen edelleen rauhallisin mielin. Sisu rauhoittaa, kaiketi. Hän on oma leikkisä, energinen, touhukas, syliin kapuava, pussaileva, halaileva, naurava, kikattava, masua pöristävä ja huutoraivareita saava itsensä. Täysin normaali, onnellinen pieni poika. En voi uskoa, että oikeasti olisi jotain kovin pahasti pielessä. (Tai jos on, saan ikuisen huono äiti -syndrooman, kun en kertakaikkiaan mitään huomaa.)

No, se nähdään sitten. Parin viikon päässä siintää lääkäriaika, jonka jälkeen olemme viisaampia. Huomisen varalle olemme miehen kanssa hioneet toimintasuunnitelmaa. Mukaan aikaa kuluttamaan - ja huomioita antureista pois kääntämään - lähtee pieni palapeli, luukkukirja, rusinoita sekä pari keksiä. Josko niillä saadaan aika kulumaan. Tai ehkä tutkimushuonetta tarkastelemalla se kuluukin paremmin. Pitää varmaan soveltaa kaikkea keksimäänsä... 

Kun mies kysyi Sisulta, mitä hän haluaisi ottaa huomenna mukaan, tuli vastaus epäröimättä: "Pinja".