Meidän perheessä on meneillään kommunikaatiokriisi tai ainakin pahemman mittakaavan katkos. Sisulla on kaksi päivää ollut meille vanhemmille hirveästi asiaa, joka aina jossain vaiheessa kulminoituu yhteen/kahteen sanaan: "amminna/ammitta". Ilmeisen tärkeä viesti on kyseessä, sillä sanaa toistellaan hyvin painokkaasti ja välillä jopa tuskaisin ilmein, kun äidin ja isän toiminta ei vastaa sitä, mitä Sisu haluaisi tapahtuvan.
Arvatkaapa, kuinka montaa asiaa olen jo yrittänyt tarjota näille sanoille vastineeksi. Montaa. Lukemattomia. Tehtävää vähän vaikeuttaa se, että kun ehdotan jotain, mikä Sisun mielestä muuten on ihan mukavaa, niin hän nyökkää, mutta kohta palaa taas jankkaamaan "amminna", "ammitta".
Vaihtoehdoista mahdollisesti, joskaan ei poissulkevasti, on rajattu seuraavat muuttujat:
Omena, lämmittää, harmittaa, Aarne (Alligaattori), Muumi-laulun rallatus "maa-ma-ma-mamma...", maito, mennään, appelsiini, hämähäkki-laulu sekä "en tiä" ja "ei mittää". Äidin salapoliisityötä hankaloittaa vielä sekin, että salamyhkäinen "ammitta" esiintyy mitä erilaisemmissa asiayhteyksissä, joilla ei ole juurikaan mun mielestä tekemistä toistensa kanssa.
Epäilemättä huomenna (ellei jo yöllä) saadaan jatkaa harjoituksia, sillä vielä tätä koodia ei ole murrettu.
2 kommenttia:
Meillä vastaava sana on "aituttu" Kaikkea on tämän sanan tilalle ehdotettu, mutta vielä se on jäänyt salaisuudeksi. Sellainen helpotus meillä on, että se taitaa olla jotakin mitä äiti tai iskä tekee, koska sanaa käytetään yleensä muodossa "iskä aituttu" tai vastaavasti "äiti aituttu".
Hmm. Onkohan ne jotain samaa kantakieltä? Ammitta ja aituttu. Hoidossa ei kuulemma käytä lainkaan, mutta meillä kotona senkin edestä. Ja merkitys on edelleen yhtä epäselvä, vaikka pari päivää arvailuja on taas takana.
Lähetä kommentti