Meidän pienellä on puheripuli. Sisu toistaa nyt paljon niistä sanoista, joita meillä käytetään tai yrittää kovasti sanoa jotain sinnepäin. Pastilli on paapa, lamppu amppa tai amppu, vaippa appa, ankka antta, kala ka-a, tutti t'tti ja niin eespäin. Hassua on minusta se, että ne pitää sanoa kaikki hirveän kumealla ja matalalla äänellä, kun taas esimerkiksi "anna" on suunnilleen neljä oktaavia korkeampi kimeä komennus.
Myös onomatopoeettisia ilmauksia harjoitellaan: hoppaa (äidin Sisua nostaessaan käyttämä sana) ja oh-hoi-jaa toistetaan moitteetta. Paljon tulee kaikenlaista pölötystä, josta emme miehen kanssa ota tolkkua, mutta joka ilmiselvästi on tarkoitettu jotain välittämään. Sisulta nimittäin menee hermo, jos viesti ei tahdo mennä meille perille.
Hirveästi hän myös nyökyttelee ja pudistelee päätään, kun hänelle jotain asiaa esittää tai häneltä kysyy. Vaihdetaanko vaippa? Pään pudistus. Mennäänkö syömään/nukkumaan/hoitoon/ulos? Nyökyttelyä, jota säestää asiaan kuuluva polvien jousto. Otatko vielä? Nyökkimistä ja pyöritystä vuoron perään. Ymmärrys on lisääntynyt huimasti, ja yhä yllättävämmät asiat (äidin mielestä) tehdään kehotuksesta. Koiraa olipa se oma tai naapurin komennetaan yhtä tehokkaasti: etusormi ojoon ja napakka "tännnne" tai "sstu" (istu). Komennon vaikutus tahtoo vain jäädä olemattomaksi. Tämä "hieno" tapahan on meiltä vanhemmilta opittu ja lähes kaikki muutkin asiat kopioidaan. Nyt suosiossa on äidin flunssan johdosta niistäminen, yskiminen ja aivastelu.
Omaa tahtoa alkaa pikkuhiljaa löytyä yhä enemmän ja sitä ilmaistaan pontevasti. Silläkään ei aina ole kovin suurta vaikutusta, jos kyse on siitä puetaanko vaatteet päälle tai laitetaanko vaippa jalkaan. Hoidossa Sisu kuulemma pölisee jo varsin paljon oltuaan melko pitkään hiljaisempi siellä kuin kotona. Kahta kaksivuotiasta tyttöä hän myös halailee ja pussailee innokkaasti. Toinen on tädin mukaan kuulemma pulassa Sisun kanssa, kun Sisu halatessaan kaataa tytöt, eikä toinen pääse pinteestä pois vaan jää neuvottomana odottamaan tädin apua. (Toinen on sen verran topakampi tapaus, ettei jää Sisulle toiseksi.) Viime viikolla kun menin hakemaan Sisua päivän jälkeen, meni nappula vielä tytön luo, painoi posken rintaan ja nökötti siinä. Tyttö painoi oman poskensa Sisun päätä vasten ja silitti selästä. Vähänkö taas liikutuin. Mun pieni pusupoika, ärrinmurrin mussukka ja kaiken matkija.
Huomenna meillä onkin aamulla luvassa neuvolareissu, jolloin saadaan numeerista faktaa tyypin kasvusta. Ja taitaa siellä olla piikkikin luvassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti