Se on täällä: siitepölyaika. En muista, milloin viimeksi olisin kärsinyt näin pahoista oireista. Iho kutiaa, ihottumaa ilmestyy vähän väliä jonnekin päin kehoa, nenä vuotaa ulkona, silmät kutiavat ja turpoavat. Sisu näyttää olevan äidin jalanjäljissä, sillä muutaman viime päivän hänellä on ollut kurkunpään tulehdukselta kalskahtavaa yskää ja ääni käheänä. Mitään muita oireita ei kuitenkaan ole ollut, mitä nyt ulkona alkaa aivastuttaa. Kohtalon ivaa, sillä meistä molemmat olisivat tähän aikaan vuodesta ulkona lähes tauotta, mutta nyt olo ei anna myöten.
Jasukin meni ja täytti seitsemän kuukautta. Ehdin jo vähän kriiseillä vauvani kasvamisesta ja ajan kulumisesta, mutta toisaalta nautin tästä hetkestä liikaa. Hän on jo hirmuisen touhukas poika, aina yhtä hymyä ja helppo kuin mikä. Konttausasennon Jasu opetteli jo useita viikkoja sitten, ja nyt hän heijaa tarmokkaasti paikallaan keräten rohkeutta siirtää polvien lisäksi myös käsiä. Eilen oli jo aika lupaava alku tähän suuntaan. Toisaalta Jasu ryömii tuulispäänä pitkin lattioita, joten ei ole mitenkään sanottu, että kun hänet yhteen paikkaan jättää, hänet löytäisi lähimailtakaan, edes samasta huoneesta. Istuminen sujuu jo hyvin, eikä kaatuilua enää juuri tapahdu. Ruokaa uppoaa viisi kertaa päivässä varsin kiitettäviä annoksia ja päiväunia otetaan kahdet kunnolliset ja yhdet iltatorkut. Alkuyöstä tankataan pari kertaa ennen kuin äiti saa unenpäästä kiinni, mutta yö (24-6.30) mennään pääosin yhdellä syötöllä.
Sisu on keksinyt kalsareiden ihanuuden ja ennen allergiakautta teki jo mallikkaasti kaikki asiansa itse pottaan/pönttöön. Nyt on taas olo vähän kurja ja sitä myöten uusavuttomuus pinnassa. Muuten elossa ei olekaan mitään valittamista, vaan kaksilapsisen perheen arki on varsin ihanaa - joskaan äidille tai meille vanhemmille ei juuri omaa aikaa jääkään.
Hoitopaikkakuviot ovat auki ja ratkaisua odotetaan saapuvaksi tällä/ensi viikolla. On vähän epävarmaa, että pojat pääsisivät molemmat sille tädille, jolla Sisu nyt on. Voi olla, että pitää siirtyä muualle. Siinä tilanteessa ollaan pohdittu yksityistä perhepäivähoitajaa, jolle ymmärtääkseni ei kerry niitä tasausvapaitakaan. Varahoitoon en Jasua vielä lähtisi kiikuttamaan. Olen alustavasti sopinut palaavani syksyllä osa-aikaisesti töihin ja jatkavani sillä linjalla vuoden päivät. Luulen, että se on meidän perheelle sopuratkaisu, sillä vaikka kuinka haluaisin, olen huono kokopäiväinen kotiäiti. Pitkästyn ja puudun rutiineihin - kaipaan omaa älyllisesti haastavaa tekemistä. Mutta koska äitiyslomasta on tullut tehtyä melko paljon muutakin kuin lastenhoitoa, haluan jatkaa samalla linjalla, enkä kiikuttaa lapsia täysipäiväisesti hoitoon heti, kun Jasustakin alkaa jo olla seuraa ja hän ryhtyy puuhailemaan vähän enemmän omillaan. Haluan siis sekä syödä kakun, että säästää sen: olla lasten kanssa ja tehdä jotain omaa, onneksi oma työ sen sallii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti